Hevosihmiset ovat maailman oudointa sakkia. Käykääpä joskus hevostalli.netin, eli tuttavallisemmin hootee-netin sennupalstalla. Tai älkää käykö. Tajuatte vielä kuinka kamalaa porukkaa ne kiltinoloiset heppatytöt todellisuudessa oikein ovat.
Seiskytluvun heppahullut ovat nyt ehtineet jo tätiratsastajaikään. Näitä tätösiä pelottaa vähän kaikki ja hevoset ovat heille kummallisia ihmeolentoja, joiden kanssa toimimiseen vaaditaan vähintään seitsemänsadan vuoden hevostelukokemus. Ainakin siltä vaikuttaa, kun ht-netin keskusteluita seuraa.
Jos hootee-netin tätsyjä kuuntelee, täytyy joka helvetin asia tehdä niin kuin on aina tehty tai vähintään niin kuin joku ameriikkalainen hevoskuiskaajaguru käskee. Ja kaikessa hevosen kanssa toimimisessa pitää tietysti olla huippuvarovainen, koska sekä ratsu että ratsastaja menevät kamalan helposti rikki. Myös mikä tahansa mielipide on väärä, ja se teilataan voimalla yhteenliittyneiden heppatätien toimesta.
Heppatyttöjen kasvamista yksioikoisiksi ja nihkeiksi tädeiksi ei yhtään ihmettele, kun katsoo nuorten tyttöjen menoa hevostalleilla. Tallit ovatkin varmaan ainoa paikka, joissa teini-ikäiset tytöt jätetään itsekseen pyörittämään harrastustoimintaa, usein vailla minkäänlaisia sosiaalisia sääntöjä. Seurauksena muodostuu mitä tiukimpiin hierarkioihin perustuvia yhteisöjä, joissa kiusaaminen, selän takana puhuminen ja vähintään porukasta pois jättäminen ovat arkipäivää.
Hevosteluikäisten nuorten touhut vaatisivat vielä aikuisten ohjaamista. Ei riitä, että lapsia ja nuoria neuvotaan hevosiin liittyvissä käytännön asioissa. Nuorten käyttäytymistä ja toimintaa pitäisi valvoa, ihan niin kuin missä tahansa muussakin harrastustoiminnassa.
Ja miksi kaupunkilaistyttö kirjoittaa heti ensin jostain maalaisaiheista? No kun se tuli mieleen. Sitä paitsi ratsastus kasvattaa pääkaupunkiseudullakin suosiotaan koko ajan. Hommaan pitäisi saada vähän enemmän kaupunkien tukea ja toisaalta alan ihmisille ei olisi pahitteeksi hankkia osaamista nuoriso-ohjaamisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti